Rookatin kissala
Upeita rotukissoja rakkaudesta kissoihin!
Rookatin kissala on vuonna 2020 perustettu kissala, joka on erikoistunut Ragdoll- ja MaineCoon-rotujen kasvatukseen. Olemme sitoutuneet tarjoamaan terveitä, hyvin hoidettuja ja hyvin sosiaalistettuja pentuja rakastaviin koteihin. Käymme kissanäyttelyissä lähialueilla ja pyrimme jatkuvasti parantamaan rotumme standardien mukaista jalostusta.
Sydän ja munuaiset on ultrattu molemmilla roduilla ja MaineCoonien on lonkat röntgattu. Kaikki kuuluvat veriryhmään A ja jokainen on Fiv+FelV n/n.
Pentuja voi varata kun olet kertonut tulevasta kodista ja käynyt paikan päällä tutustumassa, ei kuitenkaan oteta ketään vastaan ennen kuin ovat vähintään viisiviikkoisia.
Kissat ovat perheenjäseniä ja kulkevat mukanamme kaikkialla.
Kissat rekisteröidään Suomen Kissaliittoon, lämpösirutetaan, rokotetaan kahdesti ja steriloidaan tai kastroidaan ennen luovutusta. Madotetaan vain tarvittaessa. Luovutus aikaisintaan 14 viikon ikäisinä.
MIKSI HANKKIA KISSA?
Kun ihminen pohtii kissan hankkimista, hän ajattelee usein käytännöllisiä asioita. Onko minulla aikaa? Onko minulla varaa? Sopisiko kissa elämäntilanteeseeni? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta niiden alle voi kätkeytyä toinen, syvempi kysymys: mitä oikeastaan etsin?
Usein ihminen etsii seuraa, iloa tai jotakin, joka tekisi kodista elävämmän. Joskus hän etsii lohtua yksinäisyyteen. Joskus hän etsii jotakin, mitä ei osaa edes nimetä. Meissä ihmisissä elää syvä kaipaus yhteyteen. Halu tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin olemme.
Kissa ei täytä tätä kaipuuta täydellisesti, eikä sen kuulukaan tehdä sitä. Silti se voi johdattaa ihmisen lähemmäksi jotakin olennaista. Sen läsnäolossa ihminen voi kohdata itsensä tavalla, johon hänellä ei muuten olisi mahdollisuutta.
Kissa ei välitä ihmisen rooleista. Sitä ei kiinnosta, onko ihminen menestynyt vai epäonnistunut, vahva vai heikko. Kissa kohtaa ihmisen ilman titteleitä ja rooleja. Moni meistä käyttää suuren osan elämästään yrittäessään olla jotakin muuta kuin on. Rakennamme suojakuoria, jotta emme tulisi satutetuiksi. Pyrimme näyttämään pärjääviltä, vaikka sisimmässämme olisi pelkoa ja epävarmuutta.
Kissan lähellä nämä suojakuoret voivat hetkeksi pudota. Sen kehräys ei vaadi meiltä mitään. Sen hyväksyntä ei perustu saavutuksiimme. Sen seurassa voi levätä omana itsenään.
Ehkä juuri siksi niin moni kertoo kissan auttaneen vaikeina aikoina. Ei siksi, että eläin olisi ratkaissut ongelmia, vaan siksi, että se on ollut läsnä. Aidosti läsnä. Se on kyennyt olemaan siinä hetkessä ilman tarvetta korjata, neuvoa tai muuttaa mitään. Joskus juuri sellainen läsnäolo on syvintä rakkautta.
Kissa opettaa myös kunnioittamaan rajoja. Se ei ole eläin, jota voi hallita väkisin. Sen luottamus täytyy ansaita. Monelle ihmiselle tämä voi olla yllättävän vaikea oppitunti. Meillä on tarve kontrolloida ympäristöämme, ihmissuhteitamme ja jopa läheistemme tunteita. Haluamme varmistaa, että meidät hyväksytään ja että asiat tapahtuvat toiveidemme mukaisesti.
Kissa ei taasen suostu tähän peliin. Se muistuttaa, että rakkaus ei synny omistamisesta vaan vapaudesta. Mitä enemmän yritämme pakottaa yhteyttä, sitä kauemmas se karkaa. Mitä enemmän taasen annamme toiselle tilaa olla oma itsensä, sitä syvempi yhteys voi syntyä.
Ehkä tämä on yksi elämän suurimmista opetuksista. Kissan kanssa eläminen opettaa myös keskeneräisyyden hyväksymistä. Elämä ei ole koskaan täysin hallinnassa. Eläin voi sairastua. Suunnitelmat voivat muuttua. Voi tulla huolta, surua ja luopumista. Jokainen, joka on joskus menettänyt rakkaan eläimen, tietää kuinka syvälle suru voi ulottua. Mutta juuri suru kertoo rakkauden merkityksestä.
Moni yrittää välttää kiintymystä, koska pelkää menettämistä. Kuitenkin samalla hän sulkee oven myös rakkaudelta. Elämässä ei ole olemassa sellaista rakkautta, johon ei liittyisi luopumisen mahdollisuutta. Kissan kanssa ihminen joutuu kohtaamaan tämän tosiasian konkreettisesti. Jokainen yhteinen päivä on lahja, jota ei voi pitää itsestäänselvyytenä.
Ehkä siksi eläimet opettavat meitä arvostamaan nykyhetkeä enemmän kuin mikään muu.
Kissan elämä on yksinkertaista. Se lepää, syö, leikkii, tarkkailee maailmaa ja etsii turvallisuutta läheistensä luota. Silti juuri tässä yksinkertaisuudessa on jotakin syvästi viisasta. Kissa ei yritä olla jotakin muuta kuin on. Se ei taistele olemassaolonsa oikeutuksesta. Se vain on.
Meille ihmisille tämä on usein vaikeaa. Moni meistä kantaa sisällään tunnetta, että pitäisi olla enemmän. Parempi. Menestyneempi. Tehokkaampi. Harva osaa pysähtyä kokemaan, että on arvokas jo nyt.
Kissan vieressä nukkuessaan ihminen voi hetkeksi aavistaa tämän totuuden. Hän voi ymmärtää, ettei elämän tarkoitus löydy jatkuvasta suorittamisesta. Ehkä tarkoitus löytyy yhteydestä. Läsnäolosta. Rakastamisesta ja rakastetuksi tulemisesta.
Siksi kysymys "miksi hankkia kissa" ei ehkä lopulta ole kysymys kissasta lainkaan.
Se on kysymys ihmisyydestä.
Kissa ei tee ihmisestä parempaa ihmistä. Mutta se voi auttaa tulemaan aidommin omaksi itsekseen. Se voi opettaa hiljaisuutta aikana, jolloin maailma huutaa. Se voi opettaa pysähtymistä aikana, jolloin kaikki kiirehtivät. Se voi opettaa hyväksyntää aikana, jolloin moni kokee olevansa riittämätön. Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä se voi muistuttaa, että rakkaus ei ole jotakin, joka täytyy ansaita. Rakkaus on jotakin, joka voidaan ottaa vastaan.
Joskus kaiken tämän opettajana toimii hiljaa kehräävä kissa.
Kiitos tekstin kirjoittamisesta kuuluu Kristiina Voutilaiselle!
